Laivaliikenne Tuovilanlahteen
Kaikki tämän sivun tekstit ja kuvat ovat Reijo Vallan kirjoittamasta kirjasta "Se mänj ilimassa ja tulj tähessä" Tuovilanlahden matkustajahöyrylaivaliikenteen historia 1864 - 1949
Tuovilanlahteen kulkeneet höyrylaivat vuosina 1863 - 1949
Tuovilanlahden höyrylaivaliikenteen alkuvaiheet
Ensimmäiset höyrylaivat Maaninkajärvellä nähtiin luultavasti joskus 1850-luvulla. Ruokovirtaa oli ruopattu hieman ennen Viannan venekanavan rakentamista vuonna 1846, jolloin höyrylaivojen pääsy Maaninkajärvelle mahdollistui. Ensimmäinen vakinainen yhteys syntyi vasta vuonna 1864 Tuovilanlahteen, joka oli pitkään suurin kylä Maaninkajärven rannalla.
Pääskyyn pyrähdys
Ensimmäisen aloitteen höyryalusten hankkimisesta paikallisliikenteeseen teki kuopiolainen kruununvouti B. Norring, joka syyskuussa 1860 kutsui kuopiolaisille lehti-ilmoituksella keskustelemaan asiasta.
Norringin suunnitelma oli monimutkainen ja teoreettinen ja siksi se jäi toteutumatta. Ajatuksena suunnitelmaa kuitenkin kannatettiin ja se sai yleisen hyväksynnän. Kuopiolaiset liikemiehet ryhtyivät toimeen ja syyskesällä 1863 Oulusta hankittiin höyrypursi Dockan, joka kastettiin uudelleen Pääskyksi.
Seuraavan kesän alussa 11.6.1864 Pääsky aloitti säännöllisen liikennöimisen Kuopio - Tuovilanlahti linjalla. Pääsky kävi Tuovilanlahdessa kaksi kertaa viikossa. Muina päivinä se oli vuokrattavissa huviajelua varten. Pitempää linjaa ei voitu ottaa käyttöön iisalmelaisten toiveista huolimatta, koska Viannan venekanava oli usein käyttökelvoton voimakkaan virtauksen vuoksi ja hyvin vaarallinen raskaasti lastatuille aluksille. Vierailua Iisalmeen kyllä yritettiin loppuvuodesta 1863, mutta siinä epäonnistuttiin.
Höyrypursi Pääskyn liikennöinti päättyi nopeasti, kun se 19.7. vasta reilun kuukauden liikennöinnin jälkeen törmäsi Kuopion satamassa Seuraan, upposi ja vei useita ihmisiä mukanaan. Näiden alusten törmäämisen syynä oli alkoholi. Molempien alusten miehistöt saivat ankaria sakkoja ja menettipä yksi mies kansalaisoikeutensakin. Tästä onnettomuudesta ei kuitenkaan otettu oppia: Viina ja kilpa-ajot vaivasivat höyrylaivaliikennettä hyvin pitkään.
Reittiliikenne vakiintuu
Pääskyn onneton kohtalo ei kuopiolaisia masentanut, vaan jo samana vuonna 1864 alettiin suunnitella uutta yhtiötä Kuopion lähi - ja paikallisliikenteeseen. Sen perustuva kokous pidettiin 12.1.1865 ja uuden yhtiön nimeksi tuli Kuopio Ångslups Ab. Yhtiön perustajiin kuuluivat mm. kauppiaat C.G. Pauloff, C.G. Svahn, G. Johansson ja F. Michelsson.
Uusi yhtiö tilasi höyrypursi Lillin Turusta, mikä valmistui heinäkuussa 1865. Lilli oli avonainen, puoliksi vesikatolla varustettu höyrypursi, jonka vetoisuus oli viisi lästiä (1 lästi = n. 25 hehtolitraa) ja sen teho oli viisi hevosvoimaa. Lilli purjehti vuonna 1865 ainoana aluksena pelkästään Kuopion lähivesillä. Se kuljetti matkustajia ja rahtia Tuovilanlahteen, Muuruvedelle, Kuuslahteen, Taipaleen kanavalle, Mustinlahteen ja Riistavedelle vuoropäivinä.
Suurinpiirtein samat henkilöt, jotka olivat Lillin yhtiössä, perustivat vielä vuonna 1865 toisen höyryvenheyhtiön Abel Itkosen johdolla. Yhtiön omistukseen tuli aivan loppuvuodesta höyrypursi Kaino. Yhtiön nimi on jäänyt tuntemattomaksi, koska jo seuraavana vuonna 1866 Lillin ja Kainon yhtiöt yhdistyivät. Kaino oli 12 lästin vetoinen ja se kulki kahdeksan hevosvoiman turvin.
Kaino aloitti varsinaisen liikennöimisensä keväällä 1866 Kuopiosta Tuovilanlahteen. Linja Tuovilanlahteen oli ilmeisesti osoittautunut tuottoisimmaksi, koska vuonna 1866 sinne järjestettiin päivittäinen liikenne. Höyryvenheyhtiön höyrypurret Kaino ja Lilli kävivät vuoropäivin Tuovilanlahdessa. Muut Kuopion lähivesien liikennöintikohteet saivat tyytyä höyrypurren yhteen tai kahteen vierailuun viikossa.
Matkustajaliikenne kannatti hyvin ja jo vuonna 1867 Kainon ja Lillin omistanut Kuopion Ångslups Ab sai kilpailijan. Kasööri K. A. Girsen hankankki tuolloin höyryvene Tipan, joka muistetaan savuttavana ja suuria aaltoja nostattavana aluksena. Girsen ei kuitenkaan pitkään jatkanut toimintaansa vaan myi Tipan vuonna 1869 Kuopio Ånglups Ab:lle.
Höyrylaivat vaihtoivat reittejään usein varsinkin alkuvaiheessa, koska niiden asema tietyn linjan liikenteen välittäjänä ei ollut vielä selkeä. Vuonna 1868 oli vakiintunut Tuovilanlahden linjan liikenteen välittäjiksi Kaino ja Tippa. Kaino kulki sinne neljänä päivänä viikossa ja Tippa kolmena. Muina päivinä Kaino kulki Kuuslahteen ja Mustinlahteen. Vastaavasti Tippa kulki Leppävirralle, Palokkiin ja myös Kuuslahteen.
Oma yhtiö Tuovilanlahteen
Pielaveden - Maaningan höyryvenhe Oy 1877 - 1903
Kaupan vilkastuttua 1870 -luvulla päättivät kauppiaat Petter Lyytikäinen Pielavedeltä ja Tahvo Tolonen Ahkionlahdesta perustaa oman laivayhtiön tavaran ja matkustajien kuljettamista varten. Mukaan yritykseen tuli myös suurliikemiehiä, yhtiöitä ja paikallisia talonpoikia. Yhtiö perustettiin vuonna 1877 ja sen nimeksi laitettiin Pielaveden - Maaningan höyryvenhe Oy. Yhden osakkeen arvo oli 500 markkaa ja yhtiön pääoma oli 48 500 markkaa. Pääomalla tilattiin Paul Wahl & Co:lta Varkauden telakoilta höyrylaiva, joka kasteessa sai nimekseen Tähti. Laiva asetettiin Tuovilanlahti - Kuopio linjalle. Kuopiolaisten Ilma ei pystynyt kilpailemaan matkustajista ja rahdista suurempaa Tähteä vastaan ja vuodesta 1879 alkaen Tähti oli ainoa alus Tuovilanlahden linjalla. Pielaveden - Maaningan höyryvenhe Oy:n taksat olivat halvemmat kuin aikaisemmin liikennöineiden kuopiolaisten alusten. Koko matka Kuopioon maksoi markan ja Ahkionlahteen pääsi viidellä pennillä. Yhtiö antoi myös luottoa rahtiasiakkailleen.
Tähti lähti Tuovilanlahdesta aamuvarhaisella aluksi kuuden, myöhemmin viiden aikaan, jotta maanviljelijöiden tuotteen ja asiakkaat ehtisivät Kuopioon toriaikaan. Matkaan kului aikaa reilut viisi tuntia, kuusikin jos poikettiin Käärmelahdessa eli perillä oltiin noin puolenpäivän aikaan. Paluumatkalle Tähti lähti samantein, mutta takaisin lähtöaikaa siirrettiin iltapäiväksi kello kahteen jotta aamuiset matkustajat ehtivät hoitaa asiansa Kuopiossa ilman kortteerin hankkimista.
Tähden kapteenina oli Heikki Pesonen. Henkilökuntaa laivalla oli kapteenin lisäksi perämies, konemestari, hänen apulaisensa ja täkkimies (kansimies). Palkkaa maksettiin ehdollisesti. Vuonna 1898 kapteenin kuukausipalkka ilman ruokaa oli 75 markkaa ja sen lisäksi 25 markkaa kuulta "jos tehtävä hyvin suoritetaan". Kapteenin tuloja lisäsi ravintolanpito-oikeus jota varten laivan henkilökuntaan kapteenin palkkaamana kuului vielä kokki-emäntä. Viinaa laivalla ei kuitenkaan saanut myydä, ilmeisesti sitä kuitenkin runsainmitoin nautittiin. Myöhemmin kuuluisa kippari-Pekka Pesonen tuli yhtiön palvelukseen ensimmäisen kerran vuonna 1902 täkkimieheksi (kansimieheksi) 65 markalla purjehduskaudelta.
Tähden liikennöinti oli erittäin tuottavaa. Yhtiö pystyi maksamaan osakkailleen jatkuvasti viime vuosisadan puolella yli kymmenen prosentin korkoa, parhaimmillaan jopa 18 % vuonna 1898. Edellytyksenä hyvälle korolle oli, ettei laivaa tarvinnut suuremmin korjata. Lisäksi yhtiön omaan vararahastoon siirrettiin vuosittain osa voitosta.
