Lokson padon murtuminen

Lehtileike 16.5.1944

SUURI TULVAONNETTOMUUS TUOVILANLAHDESSA

Murtuneen padon vapauttamat vesimassat tuhotöissä.

Vahingot nousevat todennäköisesti 1-1,5 milj. markkaan.

Viime sunnuntaina klo. 14.15 alkoi Tuovilanlahdessa kuulua ihmeellistä, mahtavaa ääntä ja ryskettä. Kohta selvisi syykin tähän, kun nähtiin Tuovilanlahteen laskevassa n.s. Korkeakosken joessa kylää lähestyvän 4-5 metriä korkean, mmelkoisen jyrkkäreunaisen aallon. Siinä oli vettä ja jäätä sekaisin. Maantiesilta, mikä oli lahden "pohjasta", laivalaiturilta n. 300 metrin päässä Pielavedelle menevällä tiellä, läksi tulvan mukaan, vaikka se oli lujaa tekoa ja n. 4 metrin veden pinnasta. Alempana olevat 4 pienempää siltaa, pari saunaa ja huomattava määrän kaikenlaista irtainta tavaraa jokivarrelta vei vesi niinikään mennessään. Koko kyläryhmä, mikä on laaksossa joen rannalla, joutui veden valtaan. Muutamien ihmisten täytyi pelastautua asunnoistaan ikkunan kautta. Monia lehmiä saatiin navetoista viime tingassa, ne kun eräissä tapauksissa seisoivat jopa puolikylistään vedessä. N. 2 tunnin kuluttua alkoi vesi hiljalleen laskea ja on se nyt suunnilleen tavallisella korkeudella.

Onnettomuuden aiheutti se, että joessa n. 2 km:n päässä sen alasuusta laskien olevan Lokson voimalaitoksen pato särkyi. Pato on 7,5 metriä korkea, kivestä tehty, mutta ei siinä ole mitään pönkitystä, suora kiviseinä vain. Kuluneina lämpiminä päivinä oli padon yläpuolella ole lampeen "säilöön", mikä on 1,5 km. pitkä ja jopa 20 m. leveä, karttunut tulvavettä huomattava määrä. Lampi oli jäässä vahvasti, sillä jäätyminen oli tapahtunut pitkin talvea, kerroksittain. Kun jää sitten irtosi rannoista, muodostui paine patoa vastaan niin suureksi että keskiosa siitä murtui ja suuret vesimassat pääsivät luvattomille teille. Tulvan mukana kulkevat jäät etenkin aiheuttivat vahinkoja. Ne repivät ja katkoivat puita ja myllersivät maata. Niiden syyksi on myös siltojen ja rakennusten kärsimät vauriot laskettava. Jokunen asuinrakennus ja navetta joudutaan vielä purkamaan, tulva kun vei maan niiden alta niin, että ne ovat sortumaisillaan. Monessa kellarissa turmeli vesi omaisuutta ja puhdistustöitä riittää kylällä pitkäksi ajaksi.

Lokson voimalaitoksen rakennutti n. parikymmentä vuotta sitten maanvilj. Taavi Savolainen. Tuovilanlahden Konepaja Oy. korotti sitten patoa ja toimi voimalaitos sähkön antajana teht. Mikko Lankisen omistamalle Savon Vehnämyllylle. Sieltä sai valon myös koko Tuovilanlahden kylä.

N. kilometri ylempänä ylempänä on samassa joessa Suomen korkein vesiputous, Korkeakoski.

Vahinkojen suuruutta on toistaiseksi vaikea arvioida. Paitsi mitä edellä on jo kerrottu, vei tulva mennessään voimalaitoksen koneistoja. Summittaisen arvion mukaan ovat vahingot 1-1,5 milj mk.

Maantieliikenne luonnollisesti keskeytyi, mutta tilapäisen sillan rakennuspuuhiin ryhdyttiin nimismies Patalan toimesta ja tiemestari Partasen johdolla jo sunnuntai-iltana. Kestää kuitenkin muutaman päivän, ennen kuin autoliikenne voi jatkua. Pielavesi, Keitele ja Kiuruvesi ovat täältä käsin tavoittamattomissa.

Mainittakoon vielä että pelastuspuuhissa eräs venhe kaatui ja muuan siinä ollut naishenkilö yritti hukkua mutta saatiin kumminkin virkoamaan.

Äitienpäivä 1944 on jäänyt hyvin elävästi jokaisen vanhemman tuovilanlahtelaisen mieleen. Tapahtumapäivän muistetaan olleen vapunpäivän, mutta se on ymmärrettävää, onhan tästä suuresta tulvasta ehtinyt kulua jo yli 70 vuotta.

Sinä vuonna kesäntulo oli jonkin verran myöhässä totutusta ajankohdasta. Ennen äitienpäivää oli ollut jo joitakin lämpimiä päiviä. Lämmin oli myös tämä toukokuun 14. päivä. Kesän ensimmäistä ukkosilmaa epäiltiin niiden äänien aiheuttajaksi, joita sunnuntai-iltapäivällä alkoi kuulua. Huminaa, kolinaa, jyminää, pauketta ja ryskettä sanoivat muistelija kuulleensa

Eipä ollut kyseessä ukonilma, vaan oli tapahtunut se, mitä jotkut kyläläiset olivat kertomansa mukaan ounastelleet tapahtuvaksi; Lokson pato oli murtunut aiheuttaen melkoiset aineelliset vahingot. Ihmisuhreilta vältyttiin, vaikka "läheltä piti" tapauksia sattui joitakin. Ensimmäisenä padon murtumisen huomasi tietenkin patovahti Otto Jääskeläinen. Oton vaimo, Anna pelastui viime hetkellä mökistä, joka oli rakennettu padon yhteyteen. Otto Jääskeläinen lähti heti viemään sanaa kylälle, sillä puhelinyhteys padolta oli katkennut. Taavetti Virtala kertoo olleensa katselemassa peltojaan sillä silmällä, josko kohtapuoliin pääsisi peltotöihin. Hänkin sanoo ihmetelleensä outoja ääniä ja epäilleensä niiden aiheuttajaksi ukonilmaa. Mutta outoja asioita näytti tapahtuvan jokilaaksossa; kuusen latvat heiluivat voimakkaasti ja sitten hävisivät näkyvistä. Kohta oli Otto Jääskeläinen ohittanut Kalapuron vauhdilla, jollaista rauhallisena miehenä tunnettu Otto ei tavallista käyttänyt. Silloin Taavetti sanoi arvanneensa, että Lokson pato oli murtunut. Hän meni kiireesti sisälle ilmoittamaan asiasta kotiväelleen ja sattumalle paikalla olleille vieraille.

Koululla asunut Antti Mykkänen havaitsi myöskin oudot puiden häviämiset jokiuomassa. Hän kiirusti puhelimella soittamaan kylälle ja varoittamaan uhkaavasta vaarasta. Näin kerrotaan Antin varoitussanojen kuuluneen; "Pitäkee siellä kylällä varanno, nyt on Lokson pato murtuna ja suattaa kohta tulla paljo vettä."